Taitaja – mikä ihmeen Taitaja?

Olen monille innokkaana selittänyt, että olen koulumme Taitaja-toiminnassa mukana, osallistun pian Taitaja-kisoihin ja että Taitaja-treenit ovat taas pian tulossa. Mutta mikä sitten on tuo Taitaja?

Taitaja2017 nettisivuilla kuvataan kyseistä tapahtumaa seuraavasti: ”Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ammatillisen koulutuksen päätapahtuma Taitaja2017 Helsinki, järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 15.-18.5.2017. Nelipäiväinen tapahtuma koostuu SM-ammattitaitokilpailuista, yläkoululaisten kädentaitokilpailusta ja erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ammattitaitokilpailusta. Sisäänpääsy tapahtumaan on maksuton. Alle 21-vuotiaat tulevaisuuden huippuosaajat ja ammattilaiset kilpailevat SM-ammattitaitokilpailun mitaleista yli viidelläkymmenellä eri ammattialalla.” Lisätietoa löydät täältä: http://taitaja2017.fi/tapahtumainfo/

Itse olen koostanut Taitajan ammattitaitokilpailuksi, jossa jokaisella alalla on oma kilpailulajinsa. Seuraavaksi minulta kysytään, että mitäs te lähihoitajat sitten siellä teette?

Lähihoitajalaji (305) koostuu lähihoitajan perustutkinnon ammatillisiin osa-alueisiin liittyvistä tehtävistä. Nämä osa-alueet ovat kasvun tukeminen ja ohjaus, hoito ja huolenpito sekä kuntoutumisen tukeminen. Kilpailuarviointi perustuu näiden osa-alueiden näyttökriteereiden kiitettävän tason (K3) vaatimuksiin. No mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

Otan esimerkiksi viime toukokuun reissun, kun olin silloisen parini kanssa kilpailemassa Taitaja2016 finaalissa Seinäjoella. Tuolloin Lähihoitajataitaja siis oli vielä parilaji. Kilpailupäiviä oli yhteensä kolme, joissa jokaisessa oli oma teemansa. Ensimmäisenä päivänä meitä vastassa oli kotihoidon potilascase, jossa siis tehtiin kotikäynti kotihoidon asiakkaan luokse sekä laadittiin asiakkaalle jatkosuunnitelma käynnin jälkeen. Iltapäivällä kävimme tekemässä kirjallisia tehtäviä, jotka sisälsivät lääkelaskuja sekä erilaisia lähihoitajan työhön liittyviä väittämätehtäviä.

Seinäjoen tunnelmia. Kuvissa Stadin ammattiopiston lähihoitajajoukkue, kotihoidon case ja kisapassi.

Toisena kilpailupäivänä suuntasimme kulkumme Duudsonit Activity Parkiin, jonka yhteydessä toimii liikuntapainotteinen päiväkoti Jump. Kiertelimme ensin liikuntapuistoa ja siinä samalla meille kerrottiin päiväkodin arjesta ja arvoista. Tämän jälkeen suunnittelimme Jumpin päiväkotiryhmälle teemakuukauden, jonka piti painottua kyseisen päiväkodin arvoihin. Lisäksi saimme koota päiväkotilapselle sopivan välipalan totta kai valintamme perustellen sekä pakata hoitajan repun lasten metsäretkeä varten.

Kolmas päivä oli omistettu apuvälineisiin ja ensiapuun liittyville pienille tehtäville. Pääsimme tunnistamaan apuvälineitä, auttamaan polkupyörällä kaatunutta sekä neuvomaan kyynärsauvoilla kävelyä ulkomaalaistaustaiselle selkokieltä hyödyntäen. Kolmas päivä oli huomattavasti kahta muuta päivää kevyempi ja olimmekin aika puhki siinä vaiheessa, kun viimeinen osio oli saatu suoritettua.

Huhhuh! Paljon asiaa ja tuokin oli tiivistettyä. Loppuarvioinnissa huomioitiin siis kaikkien kilpailutehtävien yhteispisteet kultakin kilpailupäivältä. Kriteerit nähtyäni teki välillä mieli niin sanotusti facepalmata ihan huolella, sillä yllättävän pienistäkin jutuista oli saattanut mennä pisteitä. Kovastihan meille tolkutettiin, että kilpailu oli kyseisenä vuonna erittäin kovaa ja taso siis tavallista korkeammalla. Silti täytyy myöntää, että tällä kilpailunhaluasenteella kuudes sija ei ollut se, mitä alun perin lähdimme tavoittelemaan. Tuohonkin toki voi vain tokaista, että virheistä oppii ja pystyimme lämmöllä muistelemaan helmikuun semikarsinnoissa tavoitettua toista sijaa…

Tosiaan, lähihoitajalaji on sen verran suosittu, että siihen yleensä joudutaan järjestämään finaalikilpailun lisäksi alueelliset kaksi semifinaalikarsintaa. Seinäjoen finaaliin pääsi kahdeksan paria alkuperäisestä 45 parin osallistujamäärästä – vouvou! Joskus karsinnat joudutaan järjestämään myös oppilaitoksen sisällä. Kilpailijoita saa lähteä kilpailuun sen verran, kun kyseisellä oppilaitoksella on toimipisteitä. Esimerkiksi meiltä Stadin ammattiopistosta saa Taitajiin osallistua kolme opiskelijaa – kilpailu kun muuttuu vuonna 2017 yksilölajiksi lähihoitajienkin osalta. Itse olen lähdössä helmikuun semifinaalikarsintoihin joko Jyväskylään tai Seinäjoelle tavoittelemaan tuota finaalipaikkaa, joka kilpaillaan Helsingissä toukokuussa 2017. Det ska bli jättespännande!

Eihän sieltä mitään voittoa tullut, mutta hyvin me taisteltiin!

Taitajakilpailuiden lisäksi ainakin omassa koulussamme on oma Taitaja-valinnaisen kurssi. Tällä kurssilla voi toki tähdätä ammattitaidon kilpailuihin, mutta myös harjoitella hoito- ja huolenpitotyöhön vaadittavia taitoja (nostan aina esimerkiksi verenpaineen mittauksen, sillä sitä ei kukaan osaa liian hyvin parin tunnin harjoittelemisen jälkeen…) Ei siis ole ehdottoman pakkoa lähteä kilpailemaan, jos kyseiselle valinnaiskurssille menee, mutta siihenkin tarjotaan mahdollisuus. Ainoana kriteerinä kyseiselle kurssille pääsemiseen on vastuullisuus, motivaatio ja halu oppia. Myös kilpailuiden järjestämiseen tarvitaan porukkaa ja meidänkin Taitaja-valinnaisesta on ohjattu tunnollisia opiskelijoita mukaan rakentamaan Taitaja 2017 tapahtumaa.

Taitaja-valmennuksesta ja Taitaja-kilpailuihin osallistumisesta on myös opiskelun kannalta hyötyä. Niillä nimittäin saa kartutettua osaamispisteitä sekä kehitettyä osaamistaan juuri sillä saralla, missä tarvitsee vielä harjoitusta. Tälle vapaavalintaiselle tutkinnonosalle on annettu oma nimensäkin: Huippuosaajana toimiminen (15 osp).

Loppujen lopuksi huomaatte, että sana Taitaja kätkee yllättävän paljon taakseen. Pidän teitä ajan hermolla siitä, miten etenen tällä huippuosaajan kilpailupolullani, joka toivon mukaan johtaa minut alkuperäiseen tavoitteeseeni. Ei tuurilla, vaan taidolla!

-Aikku