Matkani Göteborgiin sekä ammattitaidon EuroSkills2016 EM-kilpailuihin jatkuu! Ensimmäinen kilpailupäivä meni aikataulullisesti päin mäntysiä. Nojå, niitä sattuu.. Eikun hymyä huuleen ja kohti uuteen päivään!
Den 2 december 2016 Dag 3 (competition day 2)
Seuraava päivä valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Aamut olivat alkaneet tuntua toinen toistaan kylmemmiltä, mutta pakkasasteissa ei kuitenkaan vielä huideltu. Perinteisten aamutoimien sekä ruokailun jälkeen tankkasin reppuni täyteen eväitä ja lähdimme suunnistamaan Mässanille.
En oikein osannut päättää, oliko Mässanissa eilen vai tänään enemmän ihmisiä. Joka tapauksessa väkeä riitti. Suunnistelin alueella jo tottuneesti – ihan kuin olisin ollut siellä kuin kotonani – eteisaulasta oikealle käytävään, siitä vasemmalle ja liukuportaat ylös. Sen jälkeen jatkettiin vasemmalle pitkin käytävää ja vielä kerran vasemmalle lähihoitajalajialueen eteen pohtimaan, mitä tämä päivä toisi tullessaan. Spännande!
Tänään Madelenin kilpailutehtävät sijoittuvat residential care-sektorille, eli potilaat olivat keskimääräistä iäkkäämpiä ja kuntouttavan työotteen merkitys korostui. Ensimmäiseksi Madelen sai huolehtia 74-vuotiaasta Stinasta, jolla oli MS-tauti. Stinan kanssa piti keskustella hänen tarvitsemistaan apuvälineistä, toteuttaa lääkehoito sekä avustaa häntä vaihtaman yövaatteet ja siirtymään vuoteeseen lepäämään. Laitoin merkille Madelenin rauhallisuuden, vaikka asiakas onnistuikin ”pudottamaan” hänen antamansa vesilasin. ”It’s okay! I can give you a new one.” Pidin kovasti tuosta tavasta ottaa asia esille. Madelen kannusti Stinaa hienosti yrittämään itse vaatteiden vaihtoa, vaikka rouva näyttikin ihan siltä, että nukahtaa hetkenä minä hyvänsä tuolille. Lopulta käynti oli ohi ja Stina pääsi nukkumaan.
 |
| Madelen Grankulla käynnillä MS-tautia sairastavan Stinan luona. |
Tässä välissä lähdin kiertelemään messuosastoa ja päädyin vuoden 2018 EuroSkillsejä mainostavalle ständille pelaamaan muistipeliä. Hienosta suorituksesta mukaan tarttui jumppapussukka ja melkein puoli kiloa karkkia (penkkarikarkit – check!). Messujen tyypilliseen tapaan kaikenlainen enemmän tai vähemmän hyödyllinen irtotavara suorastaan takertui mukaan. Samalla silmäilin muita lajialueita ja etsiskelin katseellani suomalaisia kilpailijoita. Analysoin mielessäni, ketkä olisivat lähihoitajalajissa Madelenen kovimpia vastustajia: olin kuullut, että erityisesti Saksalla, Tanskalla ja Norjalla tuntui olevan homma hanskassa. Hetken haahuiltuani kävin katsomassa Norjan tänään suorittamaa hemiplegiacasea. Oikeassa tuntuivat puheet olevan, Norjan kilpailija vaikutti hyvin osaavalta.
Anita Andersson puolestaan kärsi keuhkosyövästä. Heti käynnin alkuun Madelen avusti hänelle happiviikset ylle ja kyseli vointia. Yksi tärkeimmistä casen tehtävistä oli rauhoitella Anitaa ja saada hänen olonsa tuntuvan mukavalta. Madelen avusti häntä peseytymisessä, tarkisti jalkojen kunnon ja teki takuulla rentouttavan käsihieronnan. Casea oli mahtava kastella, sillä Madelenen toiminta oli ihanan rauhallista, miellyttävää ja kiireetöntä. Anitan asento sängyssä korjattiin kyljelleen painehaavariskin välttämiseksi. He juttelivat asiakkaan menneisyydestä ja Madelen varmisti, tarvitsisiko tämä vielä jotain ennen hänen lähtöään.
 |
| Madelen huolehtimassa keuhkosypää sairastavasta Anitasta. |
Tämän jälkeen päätin julistaa itselleni virallisen kahvitauon. Suunnistin messuhallista löytyvään Gotchia Towers -kahvilaan hakemaan (omasta mielestäni riistohinnoilla myytyä) kahvia. Onnekseni se oli edes hyvää, vaikka maistuikin hieman erilaiselta, kuin mihin olen kotona tottunut. Pöytää etsiessäni päädyin juttelemaan muutamien virolaisten kanssa kilpailuista (ja omaksi yllätyksekseni oluesta). Hieman myöhemmin pidin myös lounastauon - självklart!
Päivän viimeinen case oli vuoropuhelu 65-vuotiaan dementiasta kärsivän Kurt Olssonin kanssa, joka oli parhaillaan ikäihimisten päivätoiminnassa. Kurt oli kovasti huolissaan vaimostaan, jonka hänen kuulemma piti hakea jostakin ja meinasi useaan otteeseen poistua paikalta. Madelen piti kuitenkin päänsä kylmänä ja rauhoitteli herraa ohjaten tämän katselemaan valokuvia. Kurtin menneisyyteen kuului jalkapallo, sillä hän oli nuorempana toiminut valmentajana lastensa jalkapallojoukkueessa. Ties kuinka monennen lähtemisyrityksen ja takaisin istumaan palaamisen jälkeen Madelen päätyi käyttämään radiota ja rauhoittelemaan Kurtia musiikin avulla. Hän myös pyysi asiakasta itseään kirjoittamaan oman nimensä ja kirjoitti itse ylös päivämäärän. Lopulta Kurtin vaimo saapui hakemaan miestään päivätoiminnasta ja viimeinenkin case oli ohitse.
 |
| Kurt Olsson meinasi moneen otteeseen lähteä päivätoiminnasta vaimoaan hakemaan. |
Suunnistin Mässanilta suoraan kauppakaduille tuliaisostosideoita hakemaan. Tällä kertaa päätin valita hieman erilaisen reitin, ettei jokainen päivä menisi samaa kaavaa toistellessa. Kovastihan Göteborista löytyi samoja kauppoja kuten vaikka Helsingistä: H&M, Lindex, DinSko, Kappahl… Harrastinkin pääasiassa näyteikkunashoppailua - sillä jos millä tavalla löytää ideoita ja rahaakin säästyy! Kadut oli koristeltu jouluvaloin kauniisti ja liikkeellä oli paljon ihmisryhmiä – kenties matkalla viettämään perjantaita. Olin itse sen verran uupunut, ettei Göteborgin yöelämän metsästäminen napannut yhtään. Suunnistin hotellin saunaan ja sieltä oikopäätä nukkumaan. So typical Finn! No social life at all…
-Aikku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti