Istuskelen Mikkelin Cumulus-hotellissa kirjoittamassa.
Olen onnellinen, jännittynyt ja hieman väsynyt. Tänään nousin Tikkurilasta
lähtevään Pendolinoon, joka kuljetti minut Mikkelin Taitaja2017
semifinaaleihin. Vou, siis TÄNÄÄN jo…
Day
1
Aika on mennyt todella nopeasti. Vaikea uskoa,
että siitä on kulunut viikko, kun matkustimme Helsinki-Vantaan lentokentälle
hakemaan norjalaisia opiskelijoita ja huolestuimme vahingossa Ilmalaan junalla
matkustaneista ahvenanmaalaisista. Onneksi hekin löysivät pian tiensä Malmille
ja NordPlus Training to the Top –leirimme pääsi vihdoin alkamaan.
Ensimmäisenä päivänä jakaannuimme neljään
ryhmään: jokaisessa ryhmässä oli yksi suomalainen, suomenruotsalainen ja
norjalainen opiskelija. Näillä ”tiimeillä” oli tarkoitus tehdä kolme erilaista
potilascasea ja kilpailla keskenään. Tiimien nimet olivat team Red, team,
Black, team ? ja team Best. Oma tiimini oli viimeiseksi mainittu.
Ensimmäisenä
päivänä lähinnä suunnittelimme seuraavan päivän Margaret-casea ja valmistauduimme seuraavaan päivään.
Lähdin saattamaan opiskelijoita Kullervonkadulle,
jossa heidän oli määrä majoittua. Pienen hengähdystauon jälkeen oli aika lähteä
viettämään ennalta suunniteltua iltaohjelmaa eli keilaamaan Ruusulankadulle.
Matkustimme paikan päälle bussilla ja jäimme ”Töölön torin” pysäkillä pois,
josta tulikin yksi leirimme lentävistä lauseista ”Nevermind the grammar…” -lauseen
lisäksi. 
Keilaaminen oli ihan huippujuttu! Fiilistelimme
UV-valossa hohtavia vaatteita, nauroimme sekä tietysti keilasimme. Itse
keilasin lähinnä itseni nurin, sillä onnistuin heittämään lipat kolmesti ja
toisen täyskaadonkin onnistuin tekemään vahingossa väärällä vuorolla… Jaksoimme
keilata jopa puoli tuntia, kunnes väsymys voitti ja suuntasimme kotiin
nukkumaan.
Day
2
Aamulla aloitimme aikaisin aamupalalla. Porukka
oli hieman väsynyttä, mutta hetken aamukoomailujen jälkeen olimme vihdoinkin
valmiita päivän ohjelmaan. Meidät jaettiin ensiksi puoliksi: team ? ja team
Best jäivät luokkaan harjoittelemaan potilassiirtoja suihkulaverille ja
pyörätuoliin carecare-liukusiirtimen avulla ja team Red sekä team Black
lähtivät suunnittelemaan päivän casea. 
Ergonomiakoulutus oli hauskaa! Paikan päällä oli
fysioterapeutti sekä carecare:n esittelijöitä opettamassa, miten tuo
innovatiivinen liukusiirrinapuväline helpottaa potilassiirtojen tekoa. Koska
ryhmät olivat pienet, saimme lähes yksilöopetusta ja löysimme ergonomiastamme
uusia puolia.
Tunnin jälkeen jatkoimme suunnittelemalla case
Margaretia. Margaret oli 91-vuotias pyörätuolilla lonkkavian vuoksi liikkuva
leskirouva, joka oli saanut haavan vasempaan jalkaansa ja sairasti tyypin 2
diabetesta. Käynnin tehtäviksi oli laitettu haavanhoito, verensokerin mittaus
sekä mittaamisen ohjaus, aamupesuissa avustaminen sekä aamupalan tarjoaminen ja
terveellisestä ravitsemuksesta keskusteleminen. Laskimme myös mukaan
pyörätuoliin siirtymisessä avustamisen.
Kesken suunnittelumme kilpailuvalmentajani Anna
Blubaum pistäytyi visiitille kertomaan kansainvälisten kilpailujen arjesta
kilpailijan näkökulmasta. Anna itse on ollut kilpailemassa niin WorldSkillsissä
kuin EuroSkillsissä ja voittanut MM-hopeaa Leipzigissä 2013. Aika oli mennyt
kuin siivillä, mutta olimme juuri ja juuri ehtineet suunnitella työnjaon
loppuun ennen lounastaukoa – tarkoituksena oli että kaksi tiimin jäsenistä
olisivat hoitajia ja yksi näyttelisi potilasta. Lounaan jälkeen oli näytön
paikka.
Aikaa oli puoli tuntia. Aloitimme esittäytymisten
ja voinnin kysymisen jälkeen kasvojen pesemisellä, josta itse siirryin
haavanhoitoon saatuani tarvikkeet esille. Haavanhoito meni mielestäni paljon
paremmin kuin WorldSkillsin karsinnoissa, eikä aikaakaan mennyt yhtä paljon.
Siita parini sujuvasti vaihtoi verensokerin mittaukseen ja itse kirjasin arvoja
ylös. Tämän jälkeen kysyimme, haluaisiko Margaret nousta sängystä pyörätuoliin
ja tämän vastattua myöntävästi siirsimme hänet carecare:n ja liukulevyn avulla
– tekniikalla, jonka olimme juuri oppineet. Parini oli laittanut aamupalan jo
valmiiksi haavaa hoitaessani ja asiakkaan syödessä aloimme pedata sänkyä.
Sitten oli aika sanoa kiitos ja näkemiin sekä poistua paikalta. Jäljelle jäi
ehkä pari minuuttia. Casen lopussa tajusin, mitä olimme unohtaneet: ohjaamisen…
Nojaa, eipä tuohon onneksi kuollut – vaikka
kriittinen itsestäni olenkin. Yritin asennoitua tilanteeseen siten, että ensi
kerralla muistaisimme paremmin. Casen jälkeen kokoonnuimme ryhmän kesken
sopimaan illan ohjelmasta: Tehy oli luvannut sponsoroida meille pitsaillallisen,
johon lupasimme kokoontua seitsemältä. Ennen sitä halukkaille opiskelijoille
olisi luvassa shoppailureissu Helsingin keskustassa.
Shoppailureissu ei mennyt ihan suunnitelmien
mukaan, vaikka hauskaa olikin: onnistuimme kadottamaan neljä opiskelijaa, jotka
onneksi löytyivät pienen etsimisen sekä Facebook Messenger-viestittelyjen
jälkeen. Aikaa kului kadonneiden etsimiseen sen verran, ettemme oikein
ennättäneet kierrellä Sokosta ja Forumia pidemmälle. Kommellukset eivät
loppuneet siihen, sillä matkustimme raitiovaunu 3:lla (jonka siis olisi
kuulunut olla numero 2) Vihdoinkin löysimme pian itsemme Töölön torille. Pitsa oli onneksi erinomaista ja ilta
vierähti niitä näitä jutellessa.
Day
3
Väsymys. Ruotsin, englannin ja suomen kielten
puhuminen ja ajatteleminen samanaikaisesti on yllättävän puuduttavaa.
Pitsaillan venähtäessä myöhempään olimme aamulla ihan töttörööt – onneksi
aloitimme sentään puoli tuntia myöhemmin…
Vierailimme aamulla koulumme naapurissa olevassa
vanhainkodissa: Saga Helapuistossa. Pääsimme kiertelemään paikkaa 91-vuotiaan
sotaveteraani Pentti-asukkaan opastuksella sekä kurkistamaan hänen asuntoonsa.
Pentti kertoi olleensa mukana avustamassa useissa elokuva- sekä
televisiosarjoissa ja vetävänsä korkeasta iästään huolimatta talon asukkaille
tuolijumppaa viikoittain. Pentti kertoi viihtyvänsä paikassa hyvin – eikä ihme.
Tilat olivat hyvin valoisat ja avarat sekä värimaailma oikein kodikas.
Suunnittelin jo, että muuttaisin saman tien, jos paikassa vapautuisi asunto
opiskelijalle…
Tänään oli minun vuoroni olla casemme potilas:
pääsin näyttelemään 78-vuotiasta Marttia, joka oli onnistunut leikkaamaan
veitsellä haavan käteensä sekä kaatumaan lattialle, josta hän ei päässyt itse
ylös. Kyseessä oli siis ensiapucase, jossa piti tyrehdyttää vuotava haava,
hälyttää lisäapua sekä selvittää mahdollinen syy Martin kaatumiseen ja heikkoon
vointiin. Taustalla Martilla oli aikaisempi TIA-kohtaus, lääkehoitoinen
kohonnut verenpaine sekä insuliinihoitoinen diabetes.
Tehtäväni oli olla mahdollisimman poissaoleva ja
sekava – ihan kuin perunasäkki. Muita ohjeita näyttelemiseen en sitten
saanutkaan. Päätin mielessäni, että syy Martin kaatumiseen olisi TIA-kohtaus ja
yritinkin näytellä sekavuutta sekä toispuoliheikkoutta. Hoidettuaan vuotavan haavan
hoitajaparini tarkastivat TIA-oireeni ja sulkivat pois vielä alhaisen
verenpaineen sekä verensokerin mittaamalla. Arvoissa ei ollut mitään vikaa,
eikä tuomareiltakaan muuta tietoa tullut. Niinpä kaksikko vahvisti TIA-epäilyn
”hätäkeskukselle” ja jatkoivat vointini seurailua. Lipsautin vahingossa
tykkääväni Tapio Rautavaarasta, kun toinen hoitajista kysyi, pidänkö musiikista
mutta se menkööt sekavuuden piikkiin sekin.. Loppupalautteessa tuomarit
huomauttivat, että alue olisi ollut hyvä siistiä ennen casen lopettamista,
mutta muuten palaute oli positiivista.
Tänään illalle meillä ei ollut mitään kummoisia
ohjelmasuunnitelmia, sillä halusimme antaa kaikille mahdollisuuden niin
sanottuun ”vapaapäivään”. Oma vapaapäiväni sujuikin lähinnä sohvan nurkassa
lepäämisellä sekä seuraavan päivän caseen orientoitumisella. Nukkumaankin tuli
mentyä yllättävän ajoissa, eikä unimasaa tarvinnut kauaa odotella.
Day
4
Neljäs päivämme alkoi pirteän porukan
puheensorinalla. Kaikki olivat nukkuneet yönsä suhteellisen hyvin ja aamun
toinen kahvi herätti puoliunisen opiskelijan hyvin nopeasti. Aamumme alkoi
Tehyn edustaja ja WorldSkills-spesialisti Kirsi Cocon luennolla, jossa hän
kertoi järjestötoiminnasta sekä kansainvälisestä kilpailutoiminnasta ja
kilpailijoiden valmennuksesta. Robotiikankin pariin kurkistettiin pohtimalla
hoitorobottien vaikutuksia tukevaisuuden terveydenhoitoon. Luento oli hyvin
mielenkiintoinen ja pisti pohtimaan asioita erilaisista näkökulmista.
Luennon jälkeen aloimme työstää viimeistä casea:
89-vuotiaan Ingrin Hansenin aamukäyntiä, jossa piti mitata hänen
verenpaineensa, ohjata häntä antamaan virtsanäyte, ohjata rollaattorilla
kävelyä, varmistaa aamupala sekä riittävä nesteiden saanti sekä kannustaa
sosiaalisiin kontakteihin. Ingridille piti myös ohjata terveellistä
ruokavaliota sekä perustella, miksi nesteiden riittävä saanti on tärkeää.
Ruokailun jälkeen oli aika toimia. Parini hoiti
esittäytymisen sekä voinnin tiedustelun ja itse jatkoin käynnin suunnitelmalla.
Sillä aikaa parini laittoi verenpainemittarin valmiiksi ja hoiti myös itse
verenpaineen mittauksen - itse kirjasin sillä aikaa arvot ylös. Tämän jälkeen
ohjasin Ingridille virtsanäytteen antamisen ja varmistin, että hän pääsee
turvallisesti ”WC:een”. Parini hoiti virtsanäytteen stiksauksen ja itse
puolestani keskustelin asiakkaan kanssa rollaattorilla kävelystä ja
sosiaalisista kontakteista. Yritin muistaa kehua mahdollisimman paljon sekä
jutella asiakkaalle mieluisista asioista, eli puutarhan hoidosta. Tämän jälkeen
ohjasimme asiakkaan syömään ja jatkoimme ravitsemuksesta keskustelua. Sitten
käynti olikin pulkassa, kirjasimme, sanoimme näkemiin ja poistuimme.
Tuomarit kehuivat hyvää toimintaa, mutta nostivat
esille, että työnjaossa ja keskustelussa olisi ollut vielä hieman korjaamista.
Olin tottunut kisaharjoittelun myötä tekemään niin paljon itse, että yhteistyö
ja tehtävien jakaminen oli haastavaa. Yritin kuitenkin ottaa tämän
kehityskohteena sekä itsetunnon kohotuksena: minä pärjään yksin, mutta ryhmässä
pärjään vieläkin paremmin.
Viimeisenä iltana menimme katsomaan elokuvaa sekä
syömään Mc Donald’siin. Olin hieman kämmännyt elokuvavarauksen kanssa, sillä
elokuvassa ei ollutkaan ruotsinkielistä tekstitystä, vaikka olin muuta luullut.
Nojaa, ainakin ruoka oli hyvää.. J
Day
5
Norjalaisten ja ahvenanmaalaisten viimeinen päivä
Helsingissä koitti. Samalla koitti myös leikkimielisen kilpailumme tulosten
julkistaminen. Keskustelimme ensin leiristä yleisesti. Viimein kello 11
julkistettiin tulokset. Selvisi, että team ? sekä team Best olivat molemmat
saaneet koottua kasaan yhteispisteet 73 (maksimipistemäärä 100), mutta team ?
oli silti kirinyt ykköspaikalle hyvällä tiimityöllä sekä
ongelmanratkaisutaidoilla. Team Red sijoittui kolmanneksi ja team Black
neljänneksi.
Lähdimme saattamaan ystäviämme lentokentälle.
Tuntui ihan uskomattomalta, että viisi päivää oli nyt ohitse ja viikonlopun
jälkeen alkaisi ihan tavallinen koulu. Toivotimme kaikille turvallista
kotimatkaa, jonka jälkeen suuntasimme kukin omia polkujamme takaisin kotiin.
Huhtikuussa olisi meidän vuoromme suunnata Norjaan, jossa olisi vastassa uudet
caset ja uudet seikkailut. Saa siis nähdä, mitä tuleva kevät tuo tullessaan…
Siinä oli tiivistelmä upeasta leiristämme. Kiitän valtavasti kaikkia mukana oleita ja vi ses i Norge! Nyt kuitenkin keskityn semifinaaleihin, jotka toivon mukaan menevät hyvin.
-Aikku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti