EuroSkills2016 Göteborg: Dag 6

Den 5 december 2016 Dag 6

Viimeinen päivä – matkapäivä – oli käsillä. Herätys oli eilisestä poiketen aikainen, sillä lento lähtisi puolenpäivän maissa ja - kuten ehkä muistattekin – Landvetterin lentoasemalle oli hotelliltamme melkoisen verran matkaa. Eikun aamupalalle ja kamat kasaan! Jouduin avaamaan laukkuni jopa kolmesti, sillä milloin meinasin unohtaa vaatteita kaappiin ja milloin shampoita suihkuun. Sanon aina, että matkalle lähteminen on ihanaa, mutta matkalta lähteminen on astetta turhauttavampaa. Samat tavarat (plus tietysti tuliaiset) eivät millään meinaa mahtua laukkuun, jossa ne ovat matkalle saapuneet. Whyyy?

Päätimme viime hetkessä vaihtaa suunnitelmia ja matkata lentokentälle taksilla (se kun kuitenkin tuli edullisemmaksi jonkun mielestä). Kuski jutteli niitä näitä ja vastaili mielellään hassujen suomalaisturistien kysymyksiin. Ni kommer från Finland? Näkyykö se niin hyvin päällepäin?

Vihdoinkin olimme kentällä ja pääsimme tekemään lähtöselvityksen. Seuraavaksi lähdimme metsästämään baggage drop –tiskiä, jota ei meinannut millään löytyä. Liityimme TeamFinlandin huppareihin sonnustautuneiden nuorten joukkoon, joilla myöskin oli tuo kyseinen tiski hukassa. Vihdoin löysimme etsimämme ja saimme laukut vietyä. Seuraavaksi pidin virallisen välipalatauon istumalla keskellä LAndvetteriä syöden raejuustoa - tai kesoa, kuten täällä päin sitä kutsutaan.Turvatarkastuksessa tapasin taas Madelenin, jonka kanssa vaihdoin nopeasti pari sanaa. Meillä on ollut Madden kanssa hauskana tapana kommunikoida siten, että Madde puhuu suomea niin paljon kuin pystyy och jag talar svenska, men när jag inte kan säga det vad jag skulle vilja säga på svenska och hon kan inte säga det på finska, vaihdamme kumpikin omaan äidinkieleemme. Molemmat silti ymmärtävät toinen toistaan, mikä on tärkeintä – självklart!

Turvatarkastuksesta suunnistin Pressbyrånille eli paikalliselle R-kioskille ostamaan jättisuuren kahvin jota hörpin samalla kun kävelin lähtöportille. Täytyy sanoa, etten ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä ruotsalaisesta kahvista. Omasta mielestäni se oli oikein hyvää ja suorastaan pelasti aamupäiväni (joskus uskon vahvasti olevani aikamoinen kahviaddikti!).Kone tuli tällä lennolla aika täyteen, mutta sehän ei minua haitanut. Tärkeintä oli, että minulla oli istumapaikka ja sillä hyvä. Luukutin Spotifysta Armin van Buurenin Freefallia nousun aikana, mikä sopi mielestäni tilanteeseen osuvasti (ei, en toki ajatellut, että kone tippuisi vapaapudotusta…) Vilkutin hyvästiksi Göteborgille ja lupasin tulla vielä joskus takaisin – joskus kesällä ehkäpä…

I'm finally home! Koneemme laskeutui takaisin tutulle Helsinki-Vantaalle. Olimme joutuneet hetken aikaa odottelemaan ilmassa ruuhkan vuoksi, mutta sekään ei minua pahemmin haitannut – kunhan pääsisin turvallisesti takaisin kotiin. Olin ihan fiiliksissä, kun pääsimme ajamaan terminaaliin lentökenttäbussilla. Hur kul, en ole ikinä päässyt Helsinki-Vantaalla lentokenttäbussin kyytiin!

Laukkujen nouto ja reipasta kävelyä juna-asemalle. Ajattelin että huhhuhhuh, seuraavaksi olisi edessä laukkujen purkaminen ja pyykkirumba. Seuraavaksi ajattelin, miten hassulta tuntui kävellä ja kuulla lähes taukoamatta suomea – vart gick min svenska och alla svenska människor? Oli ihanaa todeta, että borta bra men hemma bäst kun lopultakin pääsin oman kodin sohvalle köllimään.

Siinä oli tiivistettynä reissuni Göteborgiin sekä EuroSkills2016 ammattitaidon EM-kilpailuihin. Oli kerrassaan hienoa päästä mukaan tekemään ja kokemaan näinkin upeaa tapahtumaa ja oppimaan uutta. Myös ruotsin kielitaitojen kehittäminen teki hyvää ja antoi itseluottamusta niin kielen kuin sen käyttökynnyksen madaltamisenkin kanssa. Haluankin kiittää kaikkia niitä, jotka tekivät tästä upeasta matkastani mahdollisen! Nyt odotan innolla, josko pääsisin kilpailemaan Budabestin EuroSkillseihin 2018. Can’t wait!

Always remember that you #gotskills! 

-Aikku

EuroSkills2016 Göteborg: Dag 5

Wohoa! viimeistä kokonaista päivää Ruotsissa viedään! Matkani Göteborgiin sekä ammattitaidon EuroSkills2016 EM-kilpailuihin on sujunut tähän asti upeasti. Tänään on käsillä viimeinen kilpailuihin liittyvä päivä, eli päättäjäiset

Den 4 december 2016 Dag 5

Tänään vietin päiväni Göteborgissa kierrellen kaupunkia. Päättäjäisten oli määrä alkaa vasta 18:30, joten aikaa oli reilusti. Olin tosin käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja nukkunut hieman pidempään.

Olin luvannut eräälle tuttavalleni käydä Fiskekörkanilla. Sain vasta tänään kuulla, että kyseessä on kalamarkkinapaikka, vaikka aluksi luulinkin sitä kirkoksi. Harmikseni tassuttelin paikan päälle toteamaan, että nämä markkinat ovat tänään kiinni. Itse rakennus oli kuitenkin kaunis ja näkemisen arvoinen.

Tämän jälkeen pyörin vähän siellä sun täällä. Kiirehdin ostamaan vielä viimeisimpiä tuliaisia ja fiilistelin ruotsalaista sunnuntaiaamua. Eksyin Hagan kirkolle pällistelemään joulukuusimyyjäisiä (joulukuusia jo näin aikaisin!) ja Göteborgin yliopiston joulumarkkinoillakin kävin pyörähtämässä ihmettelemässä ruotsalaisten opiskelijoiden kädentaitoja ja niiden tuotoksia. Löysin yliopiston läheltä aivan ihastuttavan puiston, jossa vietin hiljaisen hetken ahmimalla itseeni puiden lomasta paistavaa auringon valoa ja luonnon omia tuoksuja. Ah, miten ihanaa vaihtelua Mässanilla värjöttelyyn!

Olimme sopineet opettajani kanssa tapaavamme puolenpäivän aikoihin Trägårdsföreningenin kasvihuoneessa – opettajani kun on kiinnostunut kasveista. Itseänikin kiinnosti käydä kurkistamassa ruotsalaisten talvipuutarhaan, joka osoittautui vierailun arvoiseksi ja aiemmin arvelemaani suuremmaksi.

Kasvihuoneelta lähdimme kiertämään kaupungin keskustaa kiertävää vallihautaa, jonka varrelta poikkesimme Hagaan. Sieltä löysimme aivan ihanan joulutorikadun, jolla tungeksi muutama muukin enemmän tai vähemmän ruotsia puhuva. Mitään irtaimistoa ei tuolta torilta mukaan tarttunut, mutta tämmöinen ”näyteikkunashoppailu” sopi minulle oikein hyvin, sillä olin tuhlannut viimeiset käteiseni ruokakauppaan. Kiipesimme upealle Skansen Kronanin näköalapaikalle, jonka huipulla oli aiemmin puolustuksessa toiminut linnake. Näköalaa riitti ja pikkuhiljaa laskussa oleva aurinko maalasi taivaan kauniin punertavaksi. Päätimme lähteä etsimään ruokapaikkaa, ennen kun tulisi pimeää, koska pimeässä vieraassa paikassa suunnistaminenhan on aina haastavampaa kuin valoisassa.

Päädyimme Kungsportsavenyen Mc Donald’siin kahville – itse höystin omani vielä sundaella. Kelloon katsoessani totesin, että tässä olisi vielä parisen tuntia aikaa avajaisiin. Minun ei siis olisi enää mitään järkeä lähteä koukkaamaan hotellille. Päätinkin tappaa aikaa vierailemalla Mässanin vieressä olevassa Lisebergin huvipuistossa.

Liseberg oli ihana! Joka paikassa oli valoja – ja ihmisiä. Huvipuisto oli oikeastaan ihan täynnä, mutta hitaasti etenevässä ihmismassassa tämmöinen pällistelijä sai rauhassa hissuttaa ja katsella ympärillään häiritsemättä ketään. Ihastuin satumaa-henkiseen struktuuriin – jossain kauempana kohosi upea linna kuin suoraan Disney-leffasta ja keskiaikaisilla kojuilla myytiin kaikenlaista käsin taotuista kelttiläiskoruista leikkimiekkoihin ja linnanneidon pukuihin. Laitteissa en ennättänyt pahemmin vierailla, jonot kun olivat aikamoiset. Kun kello alkoi lähestyä puoli seitsemää, suunnistin vauhdilla Scandinaviumille.

Tällä kertaa sisäänpääsyssä ei ollut ongelmia, mutta kohtasin seuraavan ongelman: en löytänyt tuttuja mistään. Noja, sen enempää ihmettelemättä suunnistin sisälle paikkaani etsimään. Hämmästyin hieman, kun huomasin ranskalaisten valloittaneen sen katsomon, jossa oma istumapaikkani sijaitsi. Hieman takeltelevalla englannilla kommunikoiden sain selville, että suomalaisen olisi parasta etsiä omiensa katsomo, sillä se olisi jutun juju. Ja eikun takaisin etuovelle ihmettelemään. Pohdin hetken aikaa ja yritin soittaa vaikka ja minne, kunnes äkkäsin ensimmäisen suomenlippua kantavan henkilön, jonka perässä kipitin toiselle puolelle areenaa. Sieltä löysin vihdoinkin vapaan ja tarpeeksi suomalaisen paikan juuri ennen kun avajaiset pärähtivät käyntiin.

Kaava meni aika samalla tavalla kuin avajaisissa – oli puheita, upeita musiikki- ja tanssiesityksiä sekä yleisön huudattamista. Vihdoin suosikkikohtani eli palkintojen jako alkoi. Hämmästyin kovasti, kun suomalainen sai mitalin jo heti ensimmäisessä kategoriassa. Mitaleja tippui tasaiseen tahtiin ja suomalaiskatsomo sai hyppiä paikallaan ja huiskuttaa lippujaan niin reippaasti, että koko homma kävi kuntoilusta. Odotin jännittyneenä viimeisen lajin, eli lähihoitajien palkintojen jakoa. Pronssi meni Saksalle ja hopea Alankomaille. Hämmästyin kovasti, sillä Saksan tyttö oli ollut todella taitavan oloinen. Puristin käteni nyrkkiin jännityksestä ja toistelin itselleni voiko se olla? voiko se olla?.. Kyllä riemu ratkesi, kun Suomen lippu sekä Madelenin nimi läjähti tulostaululle ykköspaikan kohdalle ja pian Madelen riensikin lavalle palkintoa vastaanottamaan. En ole varmaan sitten Weekendien huutanut yhtä kovaa ja ollut niin täynnä iloa. Avajaisten jälkeen riensin onnittelemaan Madelenia itseään. Niin upea suoritus!

Avajaisten jälkeen olin niin into piukeana, että päätin kävellä hotellille, vaikka käyttämätön bussilippu lojuikin vielä lompakossani. Ajattelin, että uni tulisi paremmin, jos purkaisin ensin vähän energiaa. Olin valtavan ylpeä kaikista sijoittuneista, kaikista Suomen ammattitaitomaajoukkueen jäsenistä, kaikista kilpailijoista, kaikista järjestäjistä. Ihan kaikista. Pidin itseäni suorastaan kahelina – miten vahvasti olin kisojen mukana elänyt, vaikken ollut edes itse kilpailemassa. Ihan kuin se perus suomalainen, joka katsoo jääkiekkoa: nimi mainittu, Torilla tavataan!

Tässä vielä Suomen mitalistit kopioituna Suomen ammattitaitomaajoukkueen sivuilta:

http://www.ammattitaitomaajoukkue.fi/

Kultaa: 

I lähihoitaja Madelen Grankulla, Yrkesakademin i Österbotten
I floristiikka Lila Hagman, Keudan aikuisopisto
I huonekalupuuseppä Jaakko Järvi, Koulutuskeskus Salpaus
I kokki Johan Kurkela, Ravintolakoulu Perho
I verkkosivujen tuottaminen Jari Pekkala, Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä JEDU
I CNC-jyrsintä Eemi Saloranta, Hyria koulutus

Hopeaa:

II kauneudenhoito Kirsi Havi, Vaasan ammattiopisto
II hiusmuotoilu Taiju Koivula, Kouvolan seudun ammattiopisto KSAO ja Kouvolan kaupunki
II visuaalinen myyntityö Salla Käyhkö, Pohjois-Karjalan ammattiopisto
II ravintolapalvelu Eveliina Paananen, Jyväskylän ammattiopisto

Pronssia:

III graafinen suunnittelu Tomi Mäkelä, Jyväskylän ammattiopisto
III sähköasennus Werner Sillanpää, Salon seudun ammattiopisto

-Aikku

EuroSkills2016 Göteborg: Dag 4

Wohoa! viimeistä kilpailupäivää viedään. Matkani Göteborgiin sekä ammattitaidon EuroSkills2016 EM-kilpailuihin alkaa olla yli puolivälissä ja jännitys kisatuloksista tiivistyy. Viimeinen päivä aikaa näyttä, do #igotskills ...

Den 3 december 2016 Dag 4 (competition day 3)

Olin ihan täpinöissäni. Seisoskelin into piukeana Svenska Mässanin toisessa kerroksessa lähihoitajien lajialueen raja-aidan takana. Jee! Tänään poistetaan tikkejä, tänään poistetaan tikkejä! Olin odottanut tätä kyseistä casea koko kisojen ajan ja nyt se olisi vihdoin käsillä. Olisin toki voinut katsoa kyseisen casen jonkun muun kilpailijan suorittamana, mutta olin seurannut sen verran innolla Suomen edustaja Madelen Grankullan suorituksia, että tikit olivat vaan jääneet välistä. Noju, se olisi kuitenkin päivän viimeinen case, joten palatkaamme siihen hiukan myöhemmin.

Madelen suoritti viimeiset casensa home care -sektorilla. Ensimmäisenä vuorossa oli avanteen hoito. Asiakkaana oli 54-vuotias Erik Svensson, jolle piti opettaa avannepussin vaihto sekä avanteen puhdistus. Myös ruokavaliosta piti puhua. Svenssonia piti rohkaista avanteen kanssa, ettei se pysäyttäisi häntä tai estäisi häntä elämästä normaalia elämää. Madelen suoriutui kaikista noista hienosti. Aloin jo olla varma, että Suomella olisi hyvät mahdollisuudet mitalisijoihin.

SkillsFinlandin messuständillä alkoi tapahtuma Meet the Finns! Totta kai suunnistin sinne. Ständillä tungeksi paljon tonttupipoisia toimitsijoita, messuvieraita sekä – iloiseksi yllätyksekseni – joulupukki ja joulumuori. Tarjolla oli kuumaa glögiä, pipareita ja – ah! – fazer-makeisia. Totta kai kahmin Sinisiä suuni täyteen ja pitihän sitä saada ottaa selfiet joulupukin kanssa. Here in Finland we have this Reilu meininki!

Tämän jälkeen Madelenin asiakkaana oli Parkinsonin taudista ja sydämen vajaatoiminnasta kärsivä Britta Lund 75 vuotta. Brittalla oli myös havaittu turvotusta jaloissa. Kotikäynnin aikana tämä piti punnita ja mitata verenpaine, laittaa tukisukat jalkaan ja tarkkailla turvotuksia, antaa lääkkeet sekä avustaa aamupalan laitossa. Madelen toimi koko suorituksen ajan hienosti - erityisesti hyvään vuorovaikutukseen kiinnitin huomiota. Hän esimerkiksi kysyi Brittalta, onko tällä olut tapana käyttää lääkkeiden ottamiseen suunniteltua apuvälinettä, johon Britta vastasi kieltävästi. Tämän takia Madelen ei kyseistä apuvälinettä sitten käyttänyt (itselle tuo kyseinen apuväline ei ollut ennestään tuttu). 

Vihdoin koitti kauan odottamani tikkien poisto case. Asiakas oli 65-vuotias Jens Smedlund. Yllätykseksi herra Smedlund sai astmakohtauksen heti casen alussa, mutta Madelen hoiti tilanteen hienosti: rauhoitteli potilasta, haki astmalääkkeen ja auttoi potilasta sen ottamisessa. Tilanne oli alle minuutissa ohi ja pian päästiinkin jatkamaan alkuperäiseen aiheeseen. Itse tikkien poisto näytti paljon helpommalta kuin mitä olin kuvitellut – en nimittäin ole aikaisemmin moista toimenpidettä päässyt katselemaan. Omasta näkökulmastani Madelenin aseptiikka toimi koko suorituksen ajan – riittävästi hanskojen vaihtoa ja ennakointia tavaroiden kanssa. Niin paljon opittavaa minulle!

Sitten olivatkin kilpailun viimeiset caset pulkassa. Jäin innolla jännittämään, minkälaiset tulokset huomisen päättäjäiset toisivat tullessaan. Ennen hotellille lähtöään kilpailijat jäivät vielä ottamaan ryhmäkuvan sekä "diskuteeraamaan" kilpailuista, kuten täkäläiset tuntuvat kovasti harrastavan. Itse ajattelin vain että jippii, nyt pääsee vihdoinkin syömään! enkä sitten jäänyt siihen enempää fiilistelemään.
Tämän illan pyhitin ulkona hengailulle ja paikallisessa Ms Donald’sissa vierailulle. Olin viimeisten viiden päivän aikana vitsaillut itselleni, että kävisin vielä joku päivä valloittamassa Göteborgin kultaiset kaaret. Nyt päätin myös tehdä sen.

Suunnistin siis Kungsgatanille ja mäkkärin ovista sisään. Marssin reippaana tiskille ja tilasin aterian, josta en kyllä saanut tarkkaa kuvaa, mitä se sisältäisi. Myyjä joutui toistamaan hinnan, sillä samperin ruotsalaiset puhuvat aivan liian nopeasti – etenkin ruotsia! Annoksen saatuani suunnistin ravintolan toiseen päähän, jonka myöhemmin totesin virheeksi: pöytäni oli aivan toisen uloskäynnin vieressä ja kappas, ovi olikin hieman raollaan (ruotsalaiset eivät näemmä turhia säästele lämmityskuluissa!) Olin kuitenkin jo levittäytynyt paikalleni ruokineni ja muine tavaroineni, etten enää viitsinyt vaihtaa paikkaa. Kestettäköön tämä sillä kuuluisalla suomalaisella Sisulla…

Ruokailuhetkeni jälkeen selasin hetken aikaa kisapapereita, kunnes unimasa alkoi kutsua unten maille. Puuskutin hotellillemme johtavan ylämäen aika haipakkaa, sillä ulkona alkoi olla aika viileä ja halusin pysyä lämpimänä. Viluisat jalkani riemastuivatkin aika tavalla kuumasta suihkusta ennen nukkumaanmenoa!

-Aikku

EuroSkills2016 Göteborg: Dag 3

Matkani Göteborgiin sekä ammattitaidon EuroSkills2016 EM-kilpailuihin jatkuu! Ensimmäinen kilpailupäivä meni aikataulullisesti päin mäntysiä. Nojå, niitä sattuu.. Eikun hymyä huuleen ja kohti uuteen päivään!

Den 2 december 2016 Dag 3 (competition day 2)

Seuraava päivä valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Aamut olivat alkaneet tuntua toinen toistaan kylmemmiltä, mutta pakkasasteissa ei kuitenkaan vielä huideltu. Perinteisten aamutoimien sekä ruokailun jälkeen tankkasin reppuni täyteen eväitä ja lähdimme suunnistamaan Mässanille.

En oikein osannut päättää, oliko Mässanissa eilen vai tänään enemmän ihmisiä. Joka tapauksessa väkeä riitti. Suunnistelin alueella jo tottuneesti – ihan kuin olisin ollut siellä kuin kotonani – eteisaulasta oikealle käytävään, siitä vasemmalle ja liukuportaat ylös. Sen jälkeen jatkettiin vasemmalle pitkin käytävää ja vielä kerran vasemmalle lähihoitajalajialueen eteen pohtimaan, mitä tämä päivä toisi tullessaan. Spännande!

Tänään Madelenin kilpailutehtävät sijoittuvat residential care-sektorille, eli potilaat olivat keskimääräistä iäkkäämpiä ja kuntouttavan työotteen merkitys korostui. Ensimmäiseksi Madelen sai huolehtia 74-vuotiaasta Stinasta, jolla oli MS-tauti. Stinan kanssa piti keskustella hänen tarvitsemistaan apuvälineistä, toteuttaa lääkehoito sekä avustaa häntä vaihtaman yövaatteet ja siirtymään vuoteeseen lepäämään. Laitoin merkille Madelenin rauhallisuuden, vaikka asiakas onnistuikin ”pudottamaan” hänen antamansa vesilasin. ”It’s okay! I can give you a new one.” Pidin kovasti tuosta tavasta ottaa asia esille. Madelen kannusti Stinaa hienosti yrittämään itse vaatteiden vaihtoa, vaikka rouva näyttikin ihan siltä, että nukahtaa hetkenä minä hyvänsä tuolille. Lopulta käynti oli ohi ja Stina pääsi nukkumaan.

Madelen Grankulla käynnillä MS-tautia sairastavan Stinan luona.

Tässä välissä lähdin kiertelemään messuosastoa ja päädyin vuoden 2018 EuroSkillsejä mainostavalle ständille pelaamaan muistipeliä. Hienosta suorituksesta mukaan tarttui jumppapussukka ja melkein puoli kiloa karkkia (penkkarikarkit – check!). Messujen tyypilliseen tapaan kaikenlainen enemmän tai vähemmän hyödyllinen irtotavara suorastaan takertui mukaan. Samalla silmäilin muita lajialueita ja etsiskelin katseellani suomalaisia kilpailijoita. Analysoin mielessäni, ketkä olisivat lähihoitajalajissa Madelenen kovimpia vastustajia: olin kuullut, että erityisesti Saksalla, Tanskalla ja Norjalla tuntui olevan homma hanskassa. Hetken haahuiltuani kävin katsomassa Norjan tänään suorittamaa hemiplegiacasea. Oikeassa tuntuivat puheet olevan, Norjan kilpailija vaikutti hyvin osaavalta.

Anita Andersson puolestaan kärsi keuhkosyövästä. Heti käynnin alkuun Madelen avusti hänelle happiviikset ylle ja kyseli vointia. Yksi tärkeimmistä casen tehtävistä oli rauhoitella Anitaa ja saada hänen olonsa tuntuvan mukavalta. Madelen avusti häntä peseytymisessä, tarkisti jalkojen kunnon ja teki takuulla rentouttavan käsihieronnan. Casea oli mahtava kastella, sillä Madelenen toiminta oli ihanan rauhallista, miellyttävää ja kiireetöntä. Anitan asento sängyssä korjattiin kyljelleen painehaavariskin välttämiseksi. He juttelivat asiakkaan menneisyydestä ja Madelen varmisti, tarvitsisiko tämä vielä jotain ennen hänen lähtöään.

Madelen huolehtimassa keuhkosypää sairastavasta Anitasta.

Tämän jälkeen päätin julistaa itselleni virallisen kahvitauon. Suunnistin messuhallista löytyvään Gotchia Towers -kahvilaan hakemaan (omasta mielestäni riistohinnoilla myytyä) kahvia. Onnekseni se oli edes hyvää, vaikka maistuikin hieman erilaiselta, kuin mihin olen kotona tottunut. Pöytää etsiessäni päädyin juttelemaan muutamien virolaisten kanssa kilpailuista (ja omaksi yllätyksekseni oluesta). Hieman myöhemmin pidin myös lounastauon - självklart!

Päivän viimeinen case oli vuoropuhelu 65-vuotiaan dementiasta kärsivän Kurt Olssonin kanssa, joka oli parhaillaan ikäihimisten päivätoiminnassa. Kurt oli kovasti huolissaan vaimostaan, jonka hänen kuulemma piti hakea jostakin ja meinasi useaan otteeseen poistua paikalta. Madelen piti kuitenkin päänsä kylmänä ja rauhoitteli herraa ohjaten tämän katselemaan valokuvia. Kurtin menneisyyteen kuului jalkapallo, sillä hän oli nuorempana toiminut valmentajana lastensa jalkapallojoukkueessa. Ties kuinka monennen lähtemisyrityksen ja takaisin istumaan palaamisen jälkeen Madelen päätyi käyttämään radiota ja rauhoittelemaan Kurtia musiikin avulla. Hän myös pyysi asiakasta itseään kirjoittamaan oman nimensä ja kirjoitti itse ylös päivämäärän. Lopulta Kurtin vaimo saapui hakemaan miestään päivätoiminnasta ja viimeinenkin case oli ohitse.

Kurt Olsson meinasi moneen otteeseen lähteä päivätoiminnasta vaimoaan hakemaan.

Suunnistin Mässanilta suoraan kauppakaduille tuliaisostosideoita hakemaan. Tällä kertaa päätin valita hieman erilaisen reitin, ettei jokainen päivä menisi samaa kaavaa toistellessa. Kovastihan Göteborista löytyi samoja kauppoja kuten vaikka Helsingistä: H&M, Lindex, DinSko, Kappahl… Harrastinkin pääasiassa näyteikkunashoppailua - sillä jos millä tavalla löytää ideoita ja rahaakin säästyy! Kadut oli koristeltu jouluvaloin kauniisti ja liikkeellä oli paljon ihmisryhmiä – kenties matkalla viettämään perjantaita. Olin itse sen verran uupunut, ettei Göteborgin yöelämän metsästäminen napannut yhtään. Suunnistin hotellin saunaan ja sieltä oikopäätä nukkumaan. So typical Finn! No social life at all…

-Aikku

EuroSkills2016 Göteborg: Dag 2

Matkani Göteborgiin sekä ammattitaidon EuroSkills2016 EM-kilpailuihin meni siis suhteellisen hyvin, eikä suurempia ongelmia ilmennyt. Ensimmäinen kilpailupäivä koitti ja jännitysmomentti oli taas huipussaan, vaikka olinkin menossa vain katsomaan kisoja.

Den 1 december 2016 Dag 2 (competition day 1)

Yllätyin kovasti, miten kivutonta herääminen loppujen lopuksi oli – meikit naamaan ja menoksi! Hotellin aamupalalla tyrmistyin hieman: missään kun ei näkynyt puuroa, vaikka kyseessä oli muuten niin laajan valikoiman omaava buffet. Okei, ehkä ruotsalaiset eivät sitten pahemmin harrasta puuroja…

Lähdimme heti aamupalan jälkeen suunnistamaan kohti jo tutuksi tullutta kisapaikkaa, Svenska Mässania. Tällä kertaa emme pahemmin joutuneet kyselemään neuvoa, vaan reitti meni suunnilleen ulkomuistista. Pääsimme jopa sisälle messuhalliin ja tällä kertaa ihan oikeasta ovesta. Halli oli ihan täynnä. Käytävillä tungeksi niin ruotsalaisia koululaisia, vapaaehtoisia kisajärjestäjiä ja meidän tavoin eri maista saapuneita kannustusjoukkoja – opiskelijoita, opettajia ja omaisia. Jälkeen mainitun ryhmän tunnisti reppuja, takkeja ja huppareita koristavista eri maiden lipuista sekä teksteistä: TeamGermany, TeamFinland, TeamUK… Ainiin! Tietysti käytävillä tungeksi myös kilpailijoita – ihan meinasin tuon tärkeimmän ryhmän unohtaa.

Kaiken kaikkiaan kisa-alue kattoi valtavan messuosaston kahdesta eri kerroksesta. Okei, ei tuo ehkä ihan vetänyt vertoja Helsingin Messukeskuksen suurimmalle hallille, mutta hyvin lähelle kuitenkin. Alakerrassa kuului huminaa, surinaa, pauketta – kaikki tekniikan, asennuksen ja teknologian alat kuten muuraus, laatoitus, sähköasennus ja hitsaus löytyivät alakerrasta. Mahtui mukaan muutama koodari, logistiikka ja viherrakentajatkin. Kovasti ihmettelin, miten tuossa metelissä kykenivät esimerkiksi koodarit keskittymään, mutta kaipa nuo olivat tuohon jo tottuneet. Yläkerrasta puolestaan löytyivät luovat alat ja muodin alat kuten vaatetusala ja floristi, tietotekniikan alat sekä palvelualat, kuten kokki, kampaaja ja meidän etsimä messuosastomme, eli lähihoitaja (det var undersköteska på svenska). Repustani kurkistavasta Ludosta tuli messuilla heti kuuluisa, sillä joku ohikulkija kysyi, saisiko hän ottaa kuvan siitä. Varför inte! 

Kello oli lähempänä kymmentä ja Suomen lähihoitajaedustaja Madelen Grankulla oli juuri suorittamassa casea, jossa piti hoitaa potilaan oikean säären alaosan ulkosyrjällä oleva haava, sekä opettaa hänelle kyynärsauvoilla kävelyä. Katsoin casea ihan fiiliksissä, sillä siinä oli jonkin verran samoja elementtejä, kuten omassa casessani karsintakilpailuissa. Erityisesti Madelenen ergonomiaan sekä aseptiseen toimintaan kiinnitin huomiota – itse kun olin ne omalla kohdallani aika lahjakkaasti möhlännyt. Ainoa tylsä homma oli se, etteivät kilpailijan eikä potilaan mikit oikein kuuluneet yleisöön asti. Raja-aidan vierustalla sen sijaan seisoskelevat tuomarit näyttivät kuulevan erittäin hyvin, sillä heillä oli mahtavankokoiset kuulokkeet päässä ja kynät sauhusivat merkintöjä arviontilomakkeelle. Spännande!

Case kesti noin 40 minuuttia ja Madelen osasi lopettaa ajoissa. Taputimme innoissamme hienolle suoritukselle ja Madelen huomasi tutut kasvot, sillä hän hymyili meille. Tähän kohtaan voisin ehkä palata siihen, mistä alun perin Madelenen kanssa tunnemme: Olin nimittäin EuroSkillsien karsinnoissa potilaana, koska ne järjestettiin tutun kaavan mukaan koulullamme. Aikaahan tuosta on kulunut jo melkein vuosi. Nuo karsinnat Madelen sitten voitti ja pääsi Suomen ammattitaitomaajoukkueeseen. Sitä kautta olemme tutustuneet, kun olemme Taitajameiningeissä tavanneet.

Nåjo, takaisin aiheeseen. Casen jälkeen laskeskelimme opettajani kanssa, että ehtisimme hieman kierrellä messualueella ennen Madelenen seuraavan casen alkua. Sen verran vähän aikaa kuitenkin oli, ettei syömään oikein olisi ennättänyt – tai niinhän me luulimme! Meillä meni yllättävän kauan aikaa kosmetologien pisteellä, jossa sai käsihoitoja sekä kynsien lakkausta. Jono oli tietysti pitkä, sillä muutama peruskoululainen tyttökin halusi lakat kynsiinsä. No ei siinä, casea oli arviomme mukaan kulunut jo puoli tuntia, mutta menimme silti toiveikkaina katsomaan, josko ehtisimme nähdä edes jotain. Tyrmistykseksemme Hospital zonen kisa-alue oli ihan tyhjillään, eikä viitteitäkään casesta ollut. Jäimme siihen sitten odottelemaan, josko jotakin tapahtuisi. Päätuomari tiesi hieman myöhemmin tulla kertomaan, että tuomarit olivat päättäneet lähteä ruokatauolle. Jaså! Olisimme siis ihan hyvin ennättäneet käydä syömässä jotain ennen seuraavaa casea. Onnekseni olin tankannut hyvin aamupalalla ja repusta löytyi pientä evään tapaista. Lämmin ruoka olisi silti ollut ihan kiva juttu.

Suomen Madelen Grankulla hoitamassa hemiplegiapotilasta. Tanskan kilpailija Olivia Rhode Olsen keskellä.

Toinen case pääsi pyörähtämään käyntiin siis kaksi ja puoli tuntia myöhässä. Pohdimme opettajani kanssa, että ruotsalaiset ehkä diskuteeraavat enemmän ja organisoivat vähemmän. Joka tapauksessa Madelen veti hemiplegiacasen hienosti. Kyseessä oli 66-vuotias mies, jonka kehon ei oikean puoli toiminut kunnolla. Aloin jo hetken pohtia, oliko kyseessä ennemminkin hemipareesi kuin -plegia, mutta kaipa tuo oli casessa samantekevää (tai sitten käänsin englannista jotenkin hassusti). Pointtina oli ohjata herraa tekemään aamupesut sekä vaatteiden vaihto oikealla kädellä vasemman käden avustaessa sekä muutenkin tukea käyttämään ns. heikompaa kehon puoliskoa mahdollisimman paljon. Madelenen ote oli ihanan kuntouttava ja kannustava ja potilas hyvin herttainen ja yritteliäs. Avustettuaan potilaan aamupalalle (potilas siis käveli suhteellisen sujuvasti) Madelen sijasi vuoteen ja dokumentoi käynnin. Pian case olikin pulkassa.

Kisa-aluetta hieman eri vinkkeleistä katsottuna. Maskotti Ludo puolestaan päivystää repussa.

Kello alkoi lähestyä neljää – messuhallin kun oli tarkoitus mennä yleisöltä kiinni klo 17. Päätimme opettajani kanssa, ettemme jää enää odottelemaan kolmatta casea – nälkä kun alkoi kurnia vatsassa ja jalatkin olivat ihan soseena seisoskelusta. Suunnistimme narikalle takkeja hakemaan. Ajattelin koko ajan mielessäni kisaajapoloja, joilla olisi vielä yksi 40 minuutin case edessä ja pitkä päivä takana. Hieman säälin myös kisajärjestäjiä ja tuomareitakin – kova kestävyyslajihan tämmöisten kisojen järjestäminen on. Epäonnekseni narikassa sekoiltiin ihan huolella ja takkiani etsittiin epätoivoisesti hyvän aikaa (eivät ilmeisesti olleet laittaneet sitä oikeaan paikkaan). Lopulta sekin asia ratkesi ja pääsin vihdoin lähtemään.

Palasin kävellen hotellille, josta sitten koukkasimme opon ja rehtorin kanssa syömään. Päivä alkoi tuntua jo pitkältä, mutta käväisin silti vielä kaupassa – ICA:ssa, joka oli onnekseni auki 23 asti. Halusin varmistaa, että minulla olisi kunnolliset eväät myös seuraavalle päivälle. Eipä tarvinnut tänäänkään unimasaa pahemmin odotella, nukahdin nimittäin alta aikayksikön sen jälkeen, kun olin käynyt päivän caset mielessäni läpi. Seuraavaa kisapäivää jäin innolla odottelemaan, vaikka tämä ensimmäinen päivä olikin mennyt ajallisesti aika myttyyn – men jag hade roligt, också!

-Aikku