EuroSkills2016 Göteborg: Dag 4

Wohoa! viimeistä kilpailupäivää viedään. Matkani Göteborgiin sekä ammattitaidon EuroSkills2016 EM-kilpailuihin alkaa olla yli puolivälissä ja jännitys kisatuloksista tiivistyy. Viimeinen päivä aikaa näyttä, do #igotskills ...

Den 3 december 2016 Dag 4 (competition day 3)

Olin ihan täpinöissäni. Seisoskelin into piukeana Svenska Mässanin toisessa kerroksessa lähihoitajien lajialueen raja-aidan takana. Jee! Tänään poistetaan tikkejä, tänään poistetaan tikkejä! Olin odottanut tätä kyseistä casea koko kisojen ajan ja nyt se olisi vihdoin käsillä. Olisin toki voinut katsoa kyseisen casen jonkun muun kilpailijan suorittamana, mutta olin seurannut sen verran innolla Suomen edustaja Madelen Grankullan suorituksia, että tikit olivat vaan jääneet välistä. Noju, se olisi kuitenkin päivän viimeinen case, joten palatkaamme siihen hiukan myöhemmin.

Madelen suoritti viimeiset casensa home care -sektorilla. Ensimmäisenä vuorossa oli avanteen hoito. Asiakkaana oli 54-vuotias Erik Svensson, jolle piti opettaa avannepussin vaihto sekä avanteen puhdistus. Myös ruokavaliosta piti puhua. Svenssonia piti rohkaista avanteen kanssa, ettei se pysäyttäisi häntä tai estäisi häntä elämästä normaalia elämää. Madelen suoriutui kaikista noista hienosti. Aloin jo olla varma, että Suomella olisi hyvät mahdollisuudet mitalisijoihin.

SkillsFinlandin messuständillä alkoi tapahtuma Meet the Finns! Totta kai suunnistin sinne. Ständillä tungeksi paljon tonttupipoisia toimitsijoita, messuvieraita sekä – iloiseksi yllätyksekseni – joulupukki ja joulumuori. Tarjolla oli kuumaa glögiä, pipareita ja – ah! – fazer-makeisia. Totta kai kahmin Sinisiä suuni täyteen ja pitihän sitä saada ottaa selfiet joulupukin kanssa. Here in Finland we have this Reilu meininki!

Tämän jälkeen Madelenin asiakkaana oli Parkinsonin taudista ja sydämen vajaatoiminnasta kärsivä Britta Lund 75 vuotta. Brittalla oli myös havaittu turvotusta jaloissa. Kotikäynnin aikana tämä piti punnita ja mitata verenpaine, laittaa tukisukat jalkaan ja tarkkailla turvotuksia, antaa lääkkeet sekä avustaa aamupalan laitossa. Madelen toimi koko suorituksen ajan hienosti - erityisesti hyvään vuorovaikutukseen kiinnitin huomiota. Hän esimerkiksi kysyi Brittalta, onko tällä olut tapana käyttää lääkkeiden ottamiseen suunniteltua apuvälinettä, johon Britta vastasi kieltävästi. Tämän takia Madelen ei kyseistä apuvälinettä sitten käyttänyt (itselle tuo kyseinen apuväline ei ollut ennestään tuttu). 

Vihdoin koitti kauan odottamani tikkien poisto case. Asiakas oli 65-vuotias Jens Smedlund. Yllätykseksi herra Smedlund sai astmakohtauksen heti casen alussa, mutta Madelen hoiti tilanteen hienosti: rauhoitteli potilasta, haki astmalääkkeen ja auttoi potilasta sen ottamisessa. Tilanne oli alle minuutissa ohi ja pian päästiinkin jatkamaan alkuperäiseen aiheeseen. Itse tikkien poisto näytti paljon helpommalta kuin mitä olin kuvitellut – en nimittäin ole aikaisemmin moista toimenpidettä päässyt katselemaan. Omasta näkökulmastani Madelenin aseptiikka toimi koko suorituksen ajan – riittävästi hanskojen vaihtoa ja ennakointia tavaroiden kanssa. Niin paljon opittavaa minulle!

Sitten olivatkin kilpailun viimeiset caset pulkassa. Jäin innolla jännittämään, minkälaiset tulokset huomisen päättäjäiset toisivat tullessaan. Ennen hotellille lähtöään kilpailijat jäivät vielä ottamaan ryhmäkuvan sekä "diskuteeraamaan" kilpailuista, kuten täkäläiset tuntuvat kovasti harrastavan. Itse ajattelin vain että jippii, nyt pääsee vihdoinkin syömään! enkä sitten jäänyt siihen enempää fiilistelemään.
Tämän illan pyhitin ulkona hengailulle ja paikallisessa Ms Donald’sissa vierailulle. Olin viimeisten viiden päivän aikana vitsaillut itselleni, että kävisin vielä joku päivä valloittamassa Göteborgin kultaiset kaaret. Nyt päätin myös tehdä sen.

Suunnistin siis Kungsgatanille ja mäkkärin ovista sisään. Marssin reippaana tiskille ja tilasin aterian, josta en kyllä saanut tarkkaa kuvaa, mitä se sisältäisi. Myyjä joutui toistamaan hinnan, sillä samperin ruotsalaiset puhuvat aivan liian nopeasti – etenkin ruotsia! Annoksen saatuani suunnistin ravintolan toiseen päähän, jonka myöhemmin totesin virheeksi: pöytäni oli aivan toisen uloskäynnin vieressä ja kappas, ovi olikin hieman raollaan (ruotsalaiset eivät näemmä turhia säästele lämmityskuluissa!) Olin kuitenkin jo levittäytynyt paikalleni ruokineni ja muine tavaroineni, etten enää viitsinyt vaihtaa paikkaa. Kestettäköön tämä sillä kuuluisalla suomalaisella Sisulla…

Ruokailuhetkeni jälkeen selasin hetken aikaa kisapapereita, kunnes unimasa alkoi kutsua unten maille. Puuskutin hotellillemme johtavan ylämäen aika haipakkaa, sillä ulkona alkoi olla aika viileä ja halusin pysyä lämpimänä. Viluisat jalkani riemastuivatkin aika tavalla kuumasta suihkusta ennen nukkumaanmenoa!

-Aikku