Ei mua oiskaan ne ylppäritulokset
kiinnostanu – ei tietenkään. Näin eilen totesin kettuna pihlajanmarjoista, kun
Wilma kaatui jo viidennen kerran. Olen odottanut näitä tuloksia kuin kuuta
nousevaa, mutta totta kai minun tuurillani käy näin. Samperin turhauttavaa!
Lupasin puhua kaksoistutkinnosta
ja sen aika on nyt. Lähihoitajatutkinnon lisäksi suoritan siis
ylioppilastutkinnon ja saan halutessani hienon lakin – tai vaikka kaksi! En
siis suorita koko lukion oppimäärää, mitä moni voisi kaksoistutkinnosta ensin
luulla. Ehei, niin ahkera en sentään ole…
Meillä Vilppulantiellä on oma
kaksoistutkintoluokka, joka aloitti opintonsa syksyllä 2014. Emme olisi vielä
silloin uskoneet, että lähes 40 opiskelijan ryhmä karsiutuisi opintojen
varrella 21 opiskelijaan. Tutkinto kestää kolme ja puoli vuotta, joten arviotu
valmistumisemme on joulukuussa 2017 (jos kaikki menee siis hyvin!)
Opinnot ovat järjestetty siten,
että koulumme tekee yhteistyötä Helsingin Aikuislukion kanssa. Meillä on
erilliset lukiopäivät kaksi kertaa viikossa ja loput päivistä ovat
amistunneille omistettuja. Opettajat tulevat aikuislukiosta koulullemme, joten
meidän ei tarvitse liikkua mihinkään, ellemme sitten opiskele iltalukion
puolella jotain. Työssäoppimisjaksojen aikana ei ole lukiokursseja, ellei taas
opiskele jotain iltapuolella. So simple is that!
Meillä lähihoitajatutkinnossa on
räätälöity neljän lukioaineen paketti, jotka olisi tarkoitus kirjoittaa:
äidinkieli, A-englanti, B-ruotsi sekä terveystieto. Näiden aineiden on ajateltu
tukevan lähihoitajaopintoja ja toisin päin. Halutessaan kursseja saa toki tehdä
iltapuolella enemmänkin ja kirjoittaa muita aineita. Moni luokaltamme on
esimerkiksi vaihtanut B-ruotsin lyhyeen matikkaan, jota he sitten opiskelevat
iltakursseilla. Kirjoittaa pystyy kolmessa eri erässä: kolmannen vuoden syksyllä ja keväällä sekä viimeisen puolikkaan vuoden syksyllä.
No onko se sitten niin rankkaa?
Kaikkihan on suhteellista. Ensimmäinen vuosi oli ehkä vaikein, sillä niin moni
asia oli uutta. Toisena vuotena päällekkäin keskenään menevät lukion tehtävät
ja kokeet sekä amispuolen etätehtävät ja ryhmätehtävät repivät hermot
kappaleiksi, mutta niistäkin selvisi hyvällä aikataulutuksella ja osa tehtävien
palauttamisella myöhässä (jälkeen mainittua en toki suosittele). Kolmantena
vuotena kirjoitukset ovat olleet tähänastisista se pahin juttu, mutta sitä on
tasoittanut jaksot, joissa koulunkäyntiä on ollut vain parina kertana viikossa
(kauhean rankkaa siis…)
Kaikki, jotka ovat väittäneet minulle, että kaksoistutkinto olisi jollain lailla rankka, eivät itse ole koskaan kyseistä tutkintoa tehneet. Ylipäätään tällainen tutkintojen rankkuusranking on vähän hassu ilmiö. Onhan se rankkaa, jos niin päättää. Jos puolestani päätän selviytyä jostain, minulla on mahdollisuus myös selviytyä siitä. Mikä tahansa opiskelu voi olla rankkaa, jos motivaatio puuttuu.
No, miksi sitten päädyin
valitsemaan juuri kaksoistutkinnon? Halusin ehkä rikkoa harhakuvia, kapinoida
ja kokeilla uutta. Vielä kasiluokalla olin ihan varma, että menen lukioon,
mutta koinkin henkisen herätyksen ysiluokalla avatessani mieleni mahdollisuuksille.
Moni luuli, että hikari kympin tyttö yrittäisi Ressuun, mutta toisin kävi.
Hikari kympin tyttö halusi itselleen sekä ammatin että valkolakin.
Sain kuin sainkin Wilman kahden
tunnin yrittämisen jälkeen auki ja YO-tulokset loikkasivat ruudulle. Mielessä
pyörii ”JESHJESHJESH voieivoieivoiei OUJEEOUJEEOUJEE hemmetinhemmetinhemmetti!”
Osaan tuloksista olen erittäin tyytyväinen, osassa tiedän, että olisin pystynyt
parempaankin. Noh, puolivälissä mennään ja uusinnassa tavataan!
Never give up!
-Aikku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti