EuroSkills2016 Göteborg: Dag 1

Lupasin kirjoitella matkapäiväkirjaa opintoreissustani Göteborgiin sekä ammattitaidon EuroSkills2016 EM-kilpailuihin. Hieman on reissusta aikaa kulunut, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä!

Den 30 november 2016

Jättespännande! Siitä on kuulkaas ikuisuus, kun olen viimeksi lentänyt lentokoneella – eikä tässä vielä kaikki. Tällä kertaa joutuisin selviämään kentällä ihan omin avuin.

Pieni maailmanmatkaaja ilmoittautuu!

Jännitin valtavasti, kun hurautin junalla lentoasemalle. Olin herännyt aamulla aikaisin, viettänyt tovin etsimällä yhtäkkiä kadonneita vaatteita, jotka olin edellisellä viikolla katsonut valmiiksi ja murehtinut jo etukäteen, miten selviäisin lähtöselvityksen tekemisestä. Tuumasta toimeen! Itse lähtöselvityksen teko meni todella hienosti automaatilla, ainoastaan tarranauhan sitominen matkalaukkuun oli ylitsepääsemättömän vaikeaa, heheh… No, sain henkilökunnalta apua ja laukku lähti matkaamaan kohti ruumaa. Repun, jossa kiikkui uskollinen reissumaskottini pehmohusky Ludo, heilautin selkääni.

We are ready to take off!

Aina niin kauheasti jännittämäni toimenpiteen eli turvatarkastuksen jälkeen suunnistin välittömästi lähimpään kahvilaan – alltid så typiskt finskt… Vihdoinkin aloin tajuta, että tässä ollaan kohta menossa Ruotsin puolelle! Tovin odottelun jälkeen koko Stadin AO porukka oli kasassa eikä kukaan saapunut myöhässä boardingiin. Onnekseni olin saanut koneessa ikkunapaikan ja räpsinkin kuvia innolla. Hassuinta oli se, että eräs lentoemännistä luuli sylissäni olevaa Ludoa ensin oikeaksi koiraksi. Kyllä meitä molempia nauratti! Yhtäkkiä huomasin koneen jo rullaavan pitkin kiitorataa – kohta se olisi menoa. Musat korvissa pauhaten nautin ilmaannousun nostattamasta hassusta fiiliksestä ja kurkin innolla pikkuhiljaa pienemmäksi ja pienemmäksi muuttuvaa maisemaa. Härifrån tvättas Göteborg!

Kuvia Hagasta ja kaupungin ympärillä kulkevasta vallihaudasta.

Perillä Landvetterin lentoasemalla aloimme porukalla pohtia kuljetusjärjestelyitä – lentokentältä kun oli matkaa Göteborgin keskustaan noin 29 kilometriä. Taksin sijaan hyppäsimme lentokenttäbussiin, joka tuli jonkun mielestä edullisemmaksi. Ostaessani lippua yritin kysyä, minkä ikäisiä lastenlippu koskettaa – Tukholmassa kun 20-vuotiaatkin matkustavat vielä lastenlipulla. Ihan pokkana selitin, että ”jag är åtton år gammalt”. Lipunmyyjä katsoi minua hieman ihmeissään ja tarkensi: ”Du är arton?” ”Ju, arton år gammalt hupsista…” Se siitä ruotsin kielen taidosta siis sitten. Nåjo, alla gör misstag…

Soppabuffet pelasti päiväni!

Vihdoin olimme Göteborgin keskustassa ja jäimme päätepysäkillä pois. Sen jälkeen kaivoimme Google-mapsin esille ja aloimme pohtia, mihin suuntaan hotellimme sijoittui – bussikuski kertoi sen olevan ihan lähellä päätepysäkkiä. Vihdoin löysimme Stora Badhusgatanille ja omalle hotellillemme. Hotellin sijainti oli lähes täydellinen – ihan Götajoen rannassa. Heti ”taloksi” asettumisen jälkeen suunnistimme kaupungille ihailemaan maisemia ja etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Päädyimme lopulta jonnekin päin Hagaa pieneen ja suloiseen kahvilaan, josta löytyi soppabuffet. Neljän soppalautasellisen jälkeen olin aivan täynnä ja melkein valmis menemään nukkumaan. Tuumasta toimeen! Suuntasimme kiertoreittiä takaisin hotellille valmistautumaan kisojen avajaisiin. Käytin heti vapaa-ajan hyväkseni ja vierailin hotellimme relax-osastolla, josta löytyi poreamme sekä saunat. Ojjjj vadfint!

Svenska Mässan löydetty - mutta missä ovat avajaiset?

Kello alkoi lähestyä puolta seitsemää (huom. paikallista aikaa) ja EuroSkills-avajaisiin oli siis enää tunti aikaa. Ajattelimme suunnistaa Svenska Mässanille kävellen, sillä sinne oli hotelliltamme vain parin kilometrin matka. Reitti ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen, mitä olimme luulleet, vaan päädyimme kiertämään aika pitkän lenkin. Ajoittain saimme kysellä ohikulkijoilta neuvoa, jotka auttoivat meitä mielellään. Lopulta olimme perillä Mässanilla ja löysimme jopa sisään. Jonkunnäköiset opasteentapaiset neuvoivat meidät toiseen kerrokseen, josta näkyi kisa-alueen näköinen messuosasto. Avajaisista ei puolestaan ollut mainintaa missään. Aloin jo vahvasti epäillä, olisimmeko oikeassa paikassa ollenkaan. Hetken ihmeteltyämme löysimme jonkunnäköistä henkilökuntaa, jotka tiesivät kertoa, että olimme väärässä rakennuksessa. ”Avajaiset ovat Scandinaviumilla!” Jaså, tämäpä oli toki lukenut pääsylipussakin…

Eikun alas, ulos ja Mässania ympäri. Scandinaviumin valokirjaimet loistivat kauas, joten sillä matkalla emme onnistuneet eksymään. Pääsimme sujuvasti sisään ja seuraavana ongelmana oli katsomon löytäminen. Seurasimme musiikkia ja suunnistimme ensimmäisestä mahdollisesta ovesta sisään. Loikimme alariviin lähimmille vapaille paikoille ja pystyimme viimein hengähtämään. Olimme tyylikkäästi myöhästyneet noin vartin, joten missasimme Suomen ammattitaitomaajoukkueen sisääntulon ihan kokonaan. Nojå, näimmepähän isäntämaa Ruotsin esiintymisen.

Opening ceremony

Avajaiset olivat kerrassaan upeat. Vähän väliä soitettiin elektronista tanssimusaa – totta kai ruotsalaisia huippunimiä, kuten Aviciita (ääääääks fani-ihkutus!), Swedish House Mafiaa, Eric Prydziä ja Alessoa. Puheita pitivät Ruotsin pääministeri Stefan Löfven sekä WorldSkills Euroopan presidentti Hubert Romer. Molemmat korostivat puheessaan nuorten ammatillista osaamista, hyvän kilpailuhengen sekä hauskanpidon tärkeyttä ja kehuivat nuoria ammattilaisia vastuuntuntoisiksi ja sankareiksi. Seuraavaksi nähtiin otteita ruotsalaisen musiikin historiasta ja yleisössä bailattiin välillä Abban, välillä Euroviisuvoittaja Måns Zemerlövin tahtiin. Avajaiset päättyivät lopulta lippukulkueeseen. 

Tämän jälkeen suunnistimme takaisin hotellille ihmismassojen saattelemana. Olin ihan rättipoikkipuhki ja nukahdin melkeinpä saman tien. Seuraavana päivänä olisi tiedossa aikainen herätys ja ensimmäinen kilpailupäivä. Toivoin todella, että löytäisimme edes kisapaikalle ajoissa.

-Aikku