Hi!
Olen kertonut teille jo jonkin
verran ammattitaitokilpailuiden maailmasta SM-tasolla. Sen lisäksi huippuosaajat voivat halutessaan kilpailla myös EM-tasolla EuroSkills:ssä ja
MM-tasolla WorldSkills:ssä. Rima nousee vielä astetta korkeammalle tasolle, kun
kilpailukielenä on englanti ja vastustajina kilpailijoita ympäri maata.
Kansainvälisissä kilpailuissa ei
enää puhuta lähihoitajalajista, vaan lajista Social and healthcare. Tämä johtuu
lähinnä siitä, ettei lähihoitajan toimenpiteitä suoriteta ympäri maailman
samalla nimikkeellä eikä suinkaan täsmälleen samalla koulutustaustalla. Laji on
kuitenkin ominaispiirteiltään samanlainen kuin Suomen Taitajan lähihoitajalaji.
”Good morning madam! I
realised your brakes are open. I need to lock them because of safety. Hello! My
name is Aino Takala and I’m practical nurse. Could you tell me your whole name
and ID, please?”
Osallistuin marraskuun alussa
WorldSkills2017 Suomen karsintoihin, josta valittiin Suomen lähihoitajaedustaja
kilpailemaan Abu Dhabin lokakuun 2017 -kilpailuihin. Itseni lisäksi kilpailuun oli
osallistunut kaksi muuta opiskelijaa. Saimme tietää potilascasen sekä kilpailun
kriteerit etukäteen. Tiedossa oli kuitenkin 30% muutos sekä kilpailutehtävään
että kriteereihin.
“So why am I here? I
will tell you what to do if you feel giddy or weak again and give you your
medicines. We will talk about pain medication, when to take the medication and
why. I am going to take your vital signs, which means your pulse, blood
pressure, temperature and respiration frequency. I will check your wound and change
the dressing. I am also going to teach you some deep-breathing exercises and
how to avoid pneumonia in the future. Is this okay for you?”
Kyseessä oli 75-vuotias keuhkokuumepotilas,
joka oli edellisenä päivänä kaatunut kotonaan. Potilaalta piti mitata vitaalit,
toteuttaa lääkehoito, hoitaa haava, opettaa syvähengitysharjoituksia,
sekä ohjata keinoja keuhkokuumeen ennaltaehkäisyyn. Aikaa alueeseen
tutustumiseen ja kirjallisen suunnitelman tekemiseen oli annettu kymmenen
minuuttia. Kirjallinen suunnitelma ja lääkehoidon toteutus olivat tällä kertaa
casen muutos. Kilpailutehtävä oli suhteellisen vaativa, sillä aikaa tehtävistä
suoriutumiseen oli 35 minuuttia, joka loppui meiltä kaikilta kilpailijoilta
kesken. Pisteytys oli niin aseptiikan kuin ergonomian alueilla erityisen
tiukkaa eikä armoa annettu.
"I am going to measure
your blood pressure now. Do you have a good position? I’ll wrap this cuff
firmly around your arm. It needs to be tight. Then I need to ask you not to
move or talk. It can affect to the value.”
Jännitys ennen kilpailua oli ihan huipussaan,
mutta casea tehdessä oli helppoa keskittyä puhtaasti kisatehtävään ja
potilaaseen. Tosin koko ajan jouduin hokemaan itselleni, että ”älä kato sinne
yleisöön”. Tein saman mokan joskus Seinäjoella ja kokemus todisti sen, ettei se
kannata. Yleisöön katsoessa menin nimittäin aivan lukkoon ja kesken jääneeseen
asiaan oli vaikea palata. Onneksi tällä kertaa en möhlännyt sen kanssa.
“Now I am going to documentate the values. Do
you have any questions?”
Aloitin tutustumalla alueeseen ja tekemällä pikaisen suunnitelman. En vielä kisatehtävää tehdessäni tajunnut, että suunnitelmakin pisteytettäisiin ja unohdinkin lisätä sinne puolet asioista: paljonko kuluu aikaa mihinkin tehtävään sekä tavoitteet jokaiselle toiminnolle. No ärh!
Sitten casen alkuun... Saavuin potilaan luokse reippaana ja itsevarmana. Esittäydyin ja lukitsin sängyn jarrut heti ensimmäisenä. Tämän jälkeen tiedustelin potilaan nimeä. Yllätyin hieman, kun potilas sanoi, ettei kykene muistamaan nimeään. Jatkoin sitten tottuneesti rannekkeen tarkistamisella ja kertomalla käyntini syyn.
Tiedustelin voinnin, potilas valitteli väsymystä. Kipuakin oli vasemmassa kädessä, joten annoin antibiootin lisäksi kipulääkkeen ja ohjasin potilasta kipulääkkeen otossa. Tämän jälkeen mittasin vitaalit. Lämpöä ottaessani kirjasin vitaaleja samalla ylös ja heti sen jälkeen tajusin mokanneeni: Minun olisi ollut järkevää ottaa hengitysfrekvenssi samaan aikaan lämmön kanssa! Nyt tiesin tuhlanneeni pari kallisarvoista minuuttia. Noh, ainakin verenpaineen ottaminen meni todella hyvin.
Seuraavaksi siirryin haavanhoitoon. Tiesin ajan olevan jo nyt kortilla, mutta pidin pääni kylmänä. Riisuin mitellan vasemmasta kädestä ja enempää ajattelematta heitin sen roskiin (se siitä kestävästä kehityksestä sitten...) Yritin epätoivoisesti perustella valintaani aseptiikalla, mutta epävarma tunne siitä jäi silti. Nojoo.. Luulin ensin, että "haavan" päällä oli läpinäkyvä kalvo, joka olisi kiinnitetty teipillä. Näin ei kuitenkaan ollut ja tuomarin pitikin puuttua peliin kun "meinasin repiä itse haavan irti ihosta". Ohohups!
"Five minutes left!" huuteli ajanottaja. Ounou, tässä vaiheessa pitäisi olla jo valmis... Katselin haavaa nopsasti ja arvioin tilannetta: ei infektion merkkejä, muuta kuin kipu. Väri hmm punainen (?) En todellakaan ollut varma, oliko haava enemmän vaaleanpunainen vai punainen (oikea vastaus oli ensimmäinen vaihtoehdoista). Arpomiseen ei kuitenkaan jäänyt aikaa, joten puhdistamisen jälkeen (jota en kuulemma ollut tehnyt edes aseptisesti) länttäsin päälle kostutetun sekä kuivan harsotaitoksen ja harsolla kiinni. Uuden mitellan ehdin vielä räpeltää paikalleen, jonka jälkeen kiirehdin kirjaamaan haavasta (tiedostaen, että siitä saisi kohtuullisen hyvin pisteitä). Ehdin kuitenkin kirjoittaa vain yhden lauseen, kunnes minulle ilmoitettiin, että aika on päättynyt. EIIIII!
Aloitin tutustumalla alueeseen ja tekemällä pikaisen suunnitelman. En vielä kisatehtävää tehdessäni tajunnut, että suunnitelmakin pisteytettäisiin ja unohdinkin lisätä sinne puolet asioista: paljonko kuluu aikaa mihinkin tehtävään sekä tavoitteet jokaiselle toiminnolle. No ärh!
Sitten casen alkuun... Saavuin potilaan luokse reippaana ja itsevarmana. Esittäydyin ja lukitsin sängyn jarrut heti ensimmäisenä. Tämän jälkeen tiedustelin potilaan nimeä. Yllätyin hieman, kun potilas sanoi, ettei kykene muistamaan nimeään. Jatkoin sitten tottuneesti rannekkeen tarkistamisella ja kertomalla käyntini syyn.
Tiedustelin voinnin, potilas valitteli väsymystä. Kipuakin oli vasemmassa kädessä, joten annoin antibiootin lisäksi kipulääkkeen ja ohjasin potilasta kipulääkkeen otossa. Tämän jälkeen mittasin vitaalit. Lämpöä ottaessani kirjasin vitaaleja samalla ylös ja heti sen jälkeen tajusin mokanneeni: Minun olisi ollut järkevää ottaa hengitysfrekvenssi samaan aikaan lämmön kanssa! Nyt tiesin tuhlanneeni pari kallisarvoista minuuttia. Noh, ainakin verenpaineen ottaminen meni todella hyvin.
Seuraavaksi siirryin haavanhoitoon. Tiesin ajan olevan jo nyt kortilla, mutta pidin pääni kylmänä. Riisuin mitellan vasemmasta kädestä ja enempää ajattelematta heitin sen roskiin (se siitä kestävästä kehityksestä sitten...) Yritin epätoivoisesti perustella valintaani aseptiikalla, mutta epävarma tunne siitä jäi silti. Nojoo.. Luulin ensin, että "haavan" päällä oli läpinäkyvä kalvo, joka olisi kiinnitetty teipillä. Näin ei kuitenkaan ollut ja tuomarin pitikin puuttua peliin kun "meinasin repiä itse haavan irti ihosta". Ohohups!
"Five minutes left!" huuteli ajanottaja. Ounou, tässä vaiheessa pitäisi olla jo valmis... Katselin haavaa nopsasti ja arvioin tilannetta: ei infektion merkkejä, muuta kuin kipu. Väri hmm punainen (?) En todellakaan ollut varma, oliko haava enemmän vaaleanpunainen vai punainen (oikea vastaus oli ensimmäinen vaihtoehdoista). Arpomiseen ei kuitenkaan jäänyt aikaa, joten puhdistamisen jälkeen (jota en kuulemma ollut tehnyt edes aseptisesti) länttäsin päälle kostutetun sekä kuivan harsotaitoksen ja harsolla kiinni. Uuden mitellan ehdin vielä räpeltää paikalleen, jonka jälkeen kiirehdin kirjaamaan haavasta (tiedostaen, että siitä saisi kohtuullisen hyvin pisteitä). Ehdin kuitenkin kirjoittaa vain yhden lauseen, kunnes minulle ilmoitettiin, että aika on päättynyt. EIIIII!
Casen jälkeen meidän piti vielä
tehdä kirjallinen tehtävä liittyen keuhkokuumeeseen. Kyseessä oli
monivalintatehtävä, josta piti valita lähin oikea väittämä. Mieleeni nousivat
heti syksyn ylioppilaskirjoitukset ja englannin optiset lomakkeet. Onneksi
tässä tehtävässä riitti ympyröinti, eikä palloja tarvinnut mustata.
"I am going to check
your wound now. Is the position still good for you? I need to take this sling
off for the duration of the procedure. Can you lift your arm a little? Thank you. Is
it painful?”
Selvitin tieni kilpailuissa
toiseksi, mistä kaikki olivat valtavan ylpeitä. Itsekin, vaikka kympin tyttönä
pienet mokat ärsyttivät minua aika tavalla. Tolkutin kuitenkin itselleni, että
parhaani tein, vaikkei menolippua Abu Dhabiin tällä kertaa tullutkaan. Sain
kuitenkin palautetta hyvästä englannin kielen suullisesta annistani, mikä
kohotti mieltä aika tavalla.
Nyt sitten suuntaan katseeni
takaisin SM-kilpailuihin ja aloitan valmentautumaan tulevia karsintoja varten.
Hetkeäkään en vaihtaisi pois, sillä sain näistä kisoista itselleni valtavasti
oppia ja itsevarmuutta tulevaa varten.
Test the best!
-Aikku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti